Eilen 10.10. vietettiin maailman mielenterveyspäivää, mutta mielestäni joka päivä pitäisi olla oman mielenterveyden päivä ja niinpä kirjoitan aiheesta vasta tänään. Eilen priorisoin omaa mielenterveyttäni ja tein kaikkea muuta kuin vietin aikaa tietokoneella tai kännykällä.
Mielenterveys on sanana mielenkiintoinen, koska ainakin itse kuullessani sen sanana tai lukiessani aiheesta, se aika usein assosioidaan haasteiden kautta; mielenterveyden haasteet, mielenterveyden ongelmat, mielenterveyden sairaudet, mielenterveyden häiriöt, ahdistus, masennus jne. Varmasti mielenterveydestä puhutaan myös ei-ongelmien kautta, mutta usein nämä edellä mainitut asiat ovat kuitenkin päällimmäisenä. Ja en yhtään vähättele näitä ongelmia, koska itsekin olen niistä elämäni aikana useamman kerran kärsinyt, ne ovat isoja asioita ja niihin pitäisi ehdottomasti olla enemmän resursseja tarjolla. Jos ja kun sinulla on edellä mainittuja mielenterveyden ongelmia, ehdottomasti hae apua! Itse olen apua hakenut ja sitä todellakin saanut, se ei ole häpeä, kenen tahansa meistä mieli voi järkkyä.
Itse ajattelen nykyään niin, että mielenterveys ihan samalla tavalla kuin kropan terveys on todella tärkeä osa koko ihmiselämän kokonaisuutta ja mielenterveyttä voi sekä täytyisi hoitaa kuten kroppaammekin. Itselle tosin tämä asia on hahmottunut nyt vasta varttuneemmalla ikää, kropastani olen kyllä pitänyt viime vuosiin asti huolta (nyt on ollut haasteista johtuen ollut vähän valitettavaa taukoa kropankin kanssa ja se tuntuu), olen puunannut ja rasvannut, liikkunut ja katsonut mitä suustani pistän alas. Olen käynyt tarvittaessa lääkärissä ja miettinyt ikääntyessäni oman kroppani toimivuutta myös vuosien päähän.
Mutta entäs sitten se oma mieli? Se on kulkenut hiljaisena kumppanina mukana ja mukautunut vallitseviin olosuhteisiin – aina silloin tällöin korottaen ääntään omasta olemassaolostaan. Olen kiinnittänyt omaan mieleeni ja mielenterveyteeni huomiota juuri noina aikoina, kun mieli on tehnyt itsensä näkyväksi ja minulla on ollut paha olo, mutta en ole juurikaan aktiivisesti pitänyt siitä samalla tavalla kuin kropastani huolta. Toki sitä tulee tehtyä asioita, joista nauttii ja sehän on juurikin oman mielenterveyden hoitamista, mutta en ole juurikaan koskaan aktiivisesti miettinyt asiaa.
Nämä viimeisimmät elämäni vaiheet (edellinen blogikirjoitukseni) sai minut viimein havahtumaan omaan mielenterveyteeni ja pohtimaan, miten mieleni voi. Ja lopputulema tällä hetkellä on valitettavasti se, että ei niin hyvin kuin haluaisin. Ei minulla mitään megasuuria ongelmia ole, olen laittanut mielenterveyteni perustan kuntoon jo vuosia sitten, mutta paremminkin voisin voida. Tämä päätelmä ei kuitenkaan lannistanut minua vaan päinvastoin se sai taistelutahtoni nousemaan. Nyt minulla on työn alla suunnitelma, miten lähden asiaa edistämään ja miten saan mielenterveyteni paremmalle tolalle. Ja kun se on paremmalla tolalla, pohdin jatkossa aktiivisesti miten pidän siitä hyvää huolta.
Yksi keskeinen tekijä tässä ”paremmalle tolalle” -prosessissa on mielenterveyden ammattilainen. Veikkaisin, ettei kukaan meistä elämästä kolhuitta selviä, tulee erilaisia kuormittavia vaiheita, jolloin meille itse kullekin tekisi hyvää jutella ammattilaisen kanssa. Niinpä halusin itselleni terapeutin, ihana ystäväni suositteli hyvää psykoterapeuttia ja jo ensimmäisen session jälkeen (etänä) minulla oli niin paljon parempi mieli. Toki ymmärrän, että yksi kertaa ei kesää tee, joten olen sopinut hänen kanssaan säännölliset etätapaamiset loppuvuodeksi, sen jälkeen katsotaan miten edetään.
Eikä aina tarvitse edes olla kolhua, jota työstää, juttelu ammattilaisen tekee muutenkin hyvää – saa uusia näkökulmia asioihin, oma ajattelu kasvaa ja kehittyy. Itse olen todella hyvällä mielellä tässä prosessissa (vaikka asia onkin kuormittava), koska tässä kohtaa minulla on erinomainen kohta kasvaa taas ihmisenä ja oppia itsestäni uutta. Otankin nämä terapiasessiot menneisyyteni käsittelyn ohessa myös mielenkiintoisena tutustumis- ja oppimismatkana itseeni.
Olen myös päättänyt antaa itselleni loppuvuodeksi aikaa ja tilaa hengittää; lasken kierroksia, työskentelen vähemmän, lepään, teen kivoja asioita, pienennän someaikaa, kävelen pitkiä rauhallisia lenkkejä Albertin kanssa, luen kirjoja, kuuntelen ajatuksia herättäviä podcasteja, ylipäätänsä kuulostelen itseäni ja teen asioita, jotka tekevät mielelleni hyvää, olen armollinen ja lempeä itselleni. Ja ainakin minulle jatkossa oma mielenterveys ja mieleni hyvinvointi ovat ihan yhtä tärkeitä asioita kuin kroppanikin terveys, kun ne kaikki voivat hyvin, minä voin hyvin.
Kiitos kaikista viesteistä, joita olen teiltä edelliseen postaukseeni liittyen saanut. Arvostan tosi paljon, että jaatte kokemuksia kanssani. Mitä ajatuksen tämä kirjoitus sinussa herättää? Missä jamassa on oman mielesi terveys?
Ja tähän loppuun vielä toistan, jos sinulla on mielenterveyden haasteita, hae ihmeessä apua! Itse kävin nelikymppisenä läpi kolmen vuoden psykoterapiajakson ja ilman sitä en tiedä miten olisin selvinnyt lapsuuden traumoistani. Apua saa, ihan varmasti saa. Jos haluat vinkin todella hyvästä terapeutista, laita minulle vaikka privaviestiä instan kautta.
Kuvat: Jetta Jalander
Kuvien vaatteet: Capri Collection ja villapaita Ajlajk
