Oi Lissabon, miten ihana uusi tuttavuus oletkaan!
Tämä postaus oli jäänyt luonnokseksi viime syksyltä blogini arkistoon, en julkaissut sitä silloin. Mutta koska tykästyin kaupunkiin superpaljon, julkaistaan tämä nyt sitten. Olimme reissussa viime loka-marraskuun vaihteessa, kun mieheni oli varannut minulle yllätyksenä loman Lissabonissa. Rakastuin!
Lissabon on rakennettu hauskasti kukkuloille ja moni ”varoittelikin” minua kaupungin kukkuloista sekä katukiveyksistä (voivat olla tosi liukkaita varsinkin sateella), mutta ei sitä oikein ymmärrä ennen kuin on itse paikan päällä. Kävelimme joka päivä noin 25 000 askelta, joka on meille aika normi kaupunkilomilla, mutta kävelyn teki ”mielenkiintoiseksi” juurikin nuo kukkulat, katujen kivetykset ja lukuisat lukuisat jyrkät portaat. Meidän hotelli Epic Sana Lisboa sijaitsi kukkulan päällä ja metropysäkiltä oli kahdeksan minuutin kunnon ylämäkitreeni (otin aikaa, lol) – naurahdinkin miehelleni, että melkein voisi juosta ainakin puolimarathonin tämän kuntoloman jälkeen. Hyvää hyötyliikuntaa!
Mutta kaupunki on siis kerrassaan hurmaava! Elävä, hyvällä tavalla rähjäinen, äänekäs, värikäs, vilkas, kansainvälinen ja iloinen, jossa ei voinut olla muuta kuin hyvällä tuulella ja hymyillä vastaantulijoille. Sää oli just passeli parikymmentä astetta, siinä säässä jaksoi hyvin kävellä. Mietin vaan, että mitenköhän lämmintä Lissabonissa on heinä-elokuussa. Liian kuuma, luulisin?
Meillä oli kolme ja puoli päivää aikaa tutustua itse Lissabonin kaupunkiin. Siinä ajassa toki ehtii paljon, mutta yksi päivä lisää olisi ollut vielä poikaa. Mieheni tekee aina hyvää taustatyötä uuteen kohteeseen mentäessä ja niinpä hänellä oli lista tälläkin kertaa mielenkiintoisista käyntikohteista, joista valitsimme mieluisimmat. Omalla ”must go” -listalla oli vain kaakelimuseo, taidemuseo ja aidossa fado-ravintolassa käyminen, muuten kävi kaikki kohteet.
Omat Lissabon-suosikkini ovat tämän lyhyen reissun perusteella seuraavat:
Merimaailma Oceanário de Lisboa
Lissabonissa on iso merimaailma, joka oli todella mielenkiintoinen paikka. Siellä on keskellä suuri allas, jossa oli kalalaji jos toinenkin (isoja haita, rauskuja jne.). Sieltä löytyy myös eri ekosysteemien ”maailmoja” sekä pikkuakvaarioita kahdessa kerroksessa ja nämä kaikki kiersivät isoa allasta, jota pystyi siis tarkastelemaan kierroksen aikana eri kulmista ja eri kerroksista. Keskiallas oli niin iso, että sen elämää oli pakko jäädä seuraamaan useammasta eri katselupaikasta kierroksen kummassakin kerroksessa.
Telecabine Lisboa
Aivan merimaailman vierestä lähtee Telecabine, jolla voi ilmasta ihailla Lissabonin näkymää Tejo-joelle, sekä samalla näkee Euroopan toiseksi pisimmän Vasco de Gama -sillan. Upeat näkymät!
Laattamuseo ja koristeelliset keraamiset laatat
Ah, ne kaikki upeat laatat ympäri kaupunkia. Niihin törmää metroasemilla, talojen seinissä, julkisivuissa, lattioissa jne. Olen nähnyt joskus kuvia upeista taloista, jotka on päällystetty koristeellisilla käsinmaalatuilla laatoilla, mutta en ollut ymmärtänytkään, miten olennainen osa ne ovat Portugalin historiaa ja että niiden juuret juontavat jopa 1500-luvulle saakka.
Laatoilla ja laattaperinteellä on oma kansallinen museo Museu Nacional do Azulejo, jossa on upeita laatoista tehtyjä taideteoksia. Museo on perustettu vanhaan luostariin ja sen yhteydessä on upeaakin upeampi kirkko, jossa kannattaa myös ehdottomasti käydä.
Bairro Alton alue
Boheemi, persoonallinen sekä eläväinen Bairro Alto oli hauska tuttavuus, missä myös ensimmäisen iltamme ravintola 100 Maneiras sijaitsi. Pienet kadut ja kuvat olivat suht rauhallisia ravintolaan mennessämme, mutta kun lähdimme illan makumatkasta onnellisen typertyneinä hotelliamme kohti, katujen persoonalliset baarit & ravintolat olivat täyttyneet iloisista lauantai-illan viettäjistä. Ihana kupliva kuhina!
Bairro Alto sijaitsee jyrkän kukkulan laella, mutta sinne pääsee kätevästi esim. Bican funikulaarilla. Tällä alueella sijaitsee myös pienessä puistossa hieno näköalapaikka, josta on upeat näkymät kaupungin ylle, siellä kuuntelimme mielettömän taitavia katusoittajia – ihan kuin klubikeikalla olisi ollut. On jäänyt mieleeni, että silloin oli lokakuun viimeinen päivä, joka oli maanantai. Mieheni tokaisi tuolloin auringossa istuessamme ja katusoittajien konsertista nauttiessamme, että ei hassumpi tapa viettää lokakuun viimeistä päivää. En voinut olla silloin enempää samaa mieltä <3
Belémin alue
Belem sijaitsee Tajo-joen rannalla noin vartin raitiovaunumatkan päässä Praco Commercialilta. Jokea myötäilee kaunis rantabulevardi, jota pitkin oli mukava kävellä aurinkoisena syyspäivänä. Rannassa on myös tosi kivoja kahviloita sekä ravintoloita, ja rantabulevardilta näkee kivasti persoonallisen punaisen Huhtikuun 25. päivän sillan.
Belémissä on myös historian havinaa, siellä on mm. Belémin torni ja upea Hieronymoksen luostari, mutta itseä alueella kiinnosti kuitenkin eniten Modern and Contemporary Art Museum Museu Coleção Berardo Rakastan taidemuseoita ja koska aika oli tällä reissulla rajallinen, halusin mieluiten käydä siellä.
Alfaman alue
Alfama on Lissabonin vanhin kaupunginosa ja se todella henkii entisajan historiaa. Lissabonissa tapahtui nimittäin tuhoisa maanjäristys 1755, jolloin kaupungista tuhoutui paljon, mutta Alfama sen sijaan säilyi ennallaan. Täällä(kin) olisi paljon nähtävää, mutta tällä kertaa aika loppui kertakaikkiaan kesken. Alfamassa kävimme kuitenkin kuuntelemassa Fadoa, se kun oli omalla ”must go” -listalla.
Fado-ravintola Lissabonissa ja nimenomaan Alfamassa on paljon fado-ravintoloita ja halusin todella autenttiseen ei-turistipaikkaan syömään ja samalla kuuntelemaan tätä portugalilaisten kansanmusiikkia. Ystävämme ovat olleet aiemmin Lissabonissa ja he olivat päätyneet juurikin sellaiseen ravintolaan, joten suuntasimme samaan paikkaan nimeltään Tasca do Jaime d’Alfama. Koska ravintola on pieni, mieheni soitti sinne aiemmin viikolla ja varasi pöydän. Onneksi varasi, ravintola oli vain 30-paikkainen, erittäin intiimi ja täyteen varattu.
Fado-esiintyjien ”lava” (pieni nurkkaus) oli ihan pöytämme vieressä, joten saimme seurata upeita esityksiä aitiopaikalta. Soittajat pysyivät samoina, mutta laulajat vaihtuivat – näin saimme hyvän käsityksen eri tyylilajeista. Välillä myös paikan omistajapariskunnan mies hyppäsi esiintymään ja olipa hänellä komea ääni! Hänen vaimonsa Laura oli uskomattoman sydämellinen ja tunsimme olomme todella tervetulleiksi. Nämä ilta tuli suoraan esiintyjien ja ravintolapitäjien sydämestä.
Baixan alue
Baixa on kaunis alue ihan Lissabonin ytimessä ja siellä sijaitsee mm. Praça do Comércio plaza ihan Tejo-joen rannalla. Sunnuntai-iltana oli upea auringonlasku ja ihmiset kerääntyivät tänne fiilistelemään kaunista iltaa.
Baixassa on kiva kuhina, siellä on paljon kauppoja sekä ravintoloita. Alueella on myös kävelykatuja, mm. Rua Augusta lähtee Praça do Comércio aukiolta ja sen varrella on paljon kauppoja.
Täällä sijaitsee myös astiarakastajan taivas nimeltään Cerâmicas na Linha Osa astioista oli myynnissä edullisella kilohinnalla, mutta eivät yksikköhinnatkaan päätä huimanneet. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä! Kuulin jälkikäteen, että ko. liike myös postittaa Suomeen eli näin voisi saada palan tästä kaupasta kotiovelle. En osaa sanoa, mitä rahdin hinnaksi tulisi, mutta aina voi kysyä. Täältä löysin myös salaa haaveilemani sorsavesikannun. Lauantai-illan illallisella ravintolassa meille kaadettiin vettä samanlaisesta vesikannusta ja tulin kannusta niin hyvälle tuulelle, että salaa toivoin löytäväni samanlaisen jostakin (tosin pidin sitä hyvin epätodennäköisenä, mutta toive kuultiin).
Baixassa on myös Time Out Market, joka sijaitsee kauniissa vanhassa kauppahallissa. Tämä konsepti on maailmalta tuttu, itse en ole tällaisessa käynyt, mieheni kylläkin, mutta tykkäsin niin paljon hieman kaoottisestakin meiningistä. Iso halli täynnä ihmisiä, kymmeniä ruokapaikkoja kiersi hallia, joista saattoi ostaa mieleistään syötävää ja istahtaa sen jälkeen mihin tahansa pöytään, joita oli pitkät jonot ympäri hallia. Kävimme hallissa päivällä, kävimme hallissa illalla ja sama meno kummallakin kertaa. Tykkäsin!
Joskus vielä uudestaan..
Lissabon on täynnä mielettömän kauniita katukiveyksiä, kuljinkin nenä maata kohti suurimman osan lomasta. Mietin, että suurin osa ihmisistä ei varmaankaan edes huomaa millaisten taideteosten päällä kuljeskelevat. Mietin myös miten paljon aikaa ja energiaa kivien naputteluun ja kuvioiden muodostamiseen on mennyt. Varsinkin Rossio-aukion silmissä aaltoileva kiveys oli upea perspektiiviharhoineen sekä Avenida da Liberdaden kuvioitu pitkä katu sai minut huokailemaan ihastuksesta.
Ensi kerralla kun joku sanoo ääneen Lissabon, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen keraamiset laatat, katukiveykset, funikulaarit, värikkäät vanhat raitiovaunut, ihanat ravintolat & baarit, sekä boheemi rento meininki. Joskus vielä uudestaan tänne ja kuten totesin jo aiemminkin, rakastuin <3
