Ajatuksia vuodesta 2022

Vuosi 2022 on tuntunut pitkältä ja loppumattomalta huolikelalta. Silti selatessani instafeediäni näen vuodessani myös paljon iloa, jopa toivoa, vaikka luottamus tulevaisuuteen horjuikin jossain kohtaa vuotta toden teolla.

En ole ehkä koskaan ollut iloisempi edessä häämöttävästä vuoden vaihtumisesta. 365 tyhjää sivua, jotka odottavat uusia tarinoita kerrottavakseen. Sanomattakin on selvää, että ensi vuodesta tulee parempi. Siitä täytyy tulla. Mutta uskon myös, että tälläkin vuodella oli tarkoituksensa. Vuosi 2022 on opettanut minulle asioita, näyttänyt monia juttuja uudessa valossa sekä opastanut mikä on lopulta omassa elämässäni tärkeää; tärkeintä on rakkaus sekä meidän oma pieni perhe.

Seuraavat ajatukset kannan mukanani myös ensi vuoteen:

”Jokainen v*tutus on mahdollisuus” – tämän osuvan lausahduksen Emilia Vuorisalmi alias Doc Emilia lausui yhdessä PR-tilaisuudessa, jossa olin ja olen samaa mieltä (Emilian konteksti tosin liittyi hormonitoimintaan, mutta lainasin käyttöön tämän ihan muuhunkin). Välillä vaan asiat ei suju ja se ottaa todella päähän, mutta kun pahin ketutus on hälvennyt, voi alkaa miettiä mitä omassa toiminnassa voisi muuttaa asioiden sujuvoittamiseksi.

Aina tulee uusi päivä. Useina aamuina, varsinkin nyt syksyllä, istuin herättyäni sängynreunalla ja mietin, miten suo tuntuu upottavan taas tänäänkin. Pahimpina aikoina itkin ihanalle Nina terapeutilleni, että helpottaako tämä koskaan, johon Nina sanoi, että kyllä helpottaa. Ja hän oli oikeassa. Yhtäkkiä tuli se aamu, jolloin ensimmäiseksi ei kuristanut kurkkua, eikä itkettänyt. Olen yrittänyt oppia hyväksymään, että on päiviä jolloin on totaalisen hajalla, mutta se menee kyllä aikanaan ohi.

Joskus ei vaan pärjää yksin ilman ammattiapua. Minun tämän vuoden paras päätös ehdottomasti on ollut hankkia itselleni ammattimaista keskusteluapua. Onkin tärkeää löytää terapeutti, johon luottaa ja jonka kanssa uskaltaa puhua niistä kipeimmistäkin asioista. Minua auttoi ystäväni, jolta sain loistosuosituksen. Tiesin, että jos hän tykkää, niin silloin tykkään minäkin ja Nina on ollut ihan super!! Olen saanut häneltä niin paljon voimaa, uusia näkökulmia sekä ajatuksia, näillä asioilla on ollut suuri merkitys toipumiseeni ja parempaan olotilaani.

Count your blessings. Olen ollut viime vuodet todella kiitollinen useista asioista elämässäni, mutta tänä vuonna oli ajanjakso, jolloin minun oli vaikea löytää yhtään kiitollisuuden aihetta. Mutta kaivoin silti ja kaivoin välillä vähän syvemmältä. Ja aina niitä kiitollisuuden aiheita lopulta löytyi, vaikkakin joinain päivinä niitä löytyi vain yksi, mutta löytyi kuitenkin. Nyt huomaan kiitollisuuden putkahtelevan itsestään taas mieleeni tuon tuostakin, enää ei tarvitse ihan niin syvältä kaivaa.

Ystävät kannattelevat. Pidin elokuussa ihanat Toven päivän -kutsut syntymäpäivänäni ja yllätin itsenikin, miten paljon ihania naisia elämääni kuuluu. Ja kaikki eivät edes olleet paikalla. Ystävät ovat kyllä kannatelleet minua tänä vuonna. Olen saanut avata heille sydäntäni sekä kertoa huoliani, he ovat kuunnelleet, lohduttaneet ja avanneet uusia näkökulmia. Olen todella onnellinen ihan jokaisesta ystävästäni ja toivon voivani olla heille kuunteleva korva ja olkapää johon nojata, jos ja kun he sitä tarvitsevat.

Tulevaisuus on hämärän peitossa, mutta se voi olla myös loistava mahdollisuus jollekin uudelle. Tänä vuonna monen muun asian lisäksi myös työasiani heittivät yhden puhelinsoiton myötä häränpyllyä. Tajutessani menetyksen suuruuden, ahdistuin hetkellisesti, mutta sitten ajattelin universumin yrittävän kertoa minulle jotakin. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että minun pitäisi/haluaisin kehittää tähän vaate-edustuksieni rinnalle jotain muutakin, mutta koska työpäivät ovat olleet niin kiireisiä, ei uuden kehittämiselle ole oikein jäänyt tilaa. Nyt jää, eli tässä kohtaa minulla olisi loistava tilaisuus miettiä myös uusia juttuja ja kehittää työtäni. Sitähän yrittäjyys parhaimmillaan on – uuden oppimista, mahdollisuuksien näkemistä ja kehittymistä. Muutama idea on jo kasvamassa mielessäni, katsotaan mihin ne johtavat.

Usko unelmiin. Kuten kiitollisuuden aiheet myös unelmat katosivat minulta pitkäksi aikaa. Olen aina ollut ”hyvä unelmoija” ja uskaltanut unelmoida isosti, se on ollut minun supervoima, mutta yhtäkkiä en nähnyt enää yhtään unelmaa. Nyt unelmat ovat pikkuhiljaa palailemassa ja yritän tietoisesti ruokkia niitä, mutta vieläkin ne ovat vähän vielä hukassa ja niitä joutuu houkuttelemaan esille. Mutta sieltä ne pikkuhiljaa ilmestyvät ja pian on taas aika kaivaa esille aarrekartta-ainekset. Moni asia elämässäni on ”kutkuttavasti” auki ja kun tilanteet aikanaan etenevät, on erittäin mielenkiintoista mihin suuntaan elämä siinä kohtaa vie.

Pidä itsestäsi huolta. Kun henkiset ja fyysiset voimavarat ovat vähissä, itsestä huolehtiminen väkisinkin jää vähemmälle. Ja pian noidankehä on valmis. Kun ei syö kunnolla, voimavarat sen kun vaan vähenevät ja jaksaa huolehtia itsestään vaan entistä vähemmän. Minulla oli esim. parin kuukauden ajanjakso, jolloin söin lounaaksi ainostaan kaupasta nopeasti hakemani rapucaesar-valmissalaatin ja sen lisäksi puputin päivän mittaan leipää. Jo pelkkä kauppaan meneminen nimittäin tuntui tuolloin ylitsepääsemättömältä suoritukselta! Vatsani oli jatkuvasti kipeä huonosti syödessäni ja kroppani oli varmasti nääntymispisteessä. Ensimmäinen askel parempaan suuntaan oli viikoittaisen Ruokaboksin tilaaminen ja seuraava Paula Heinosen kirjan lukeminen. Tein parannuksia ruokavaliooni askel kerrallaan, otatin laajat labrat, sekä aloin taas pikkuhiljaa liikkua. Huomaan olotilassani jo kuukauden jälkeen merkittävää kohentumista ja aivosumuksin tuntuu hieman helpottaneen.

Rauhoita elämää ja rauhoitu. Stressi ja varsinkin krooninen stressi on erittäin haitallista omalle hyvinvoinnille. Olen tietoisesti karsinut varsinkin nyt syksyn aikana menoja kalenteristani ja olen harkiten ylipäätänsä sopinut mitään. Olen antanut aikaa itselleni vaan olla ja yrittänyt välttää kiireen tuntua. Mm. joulun suhteen olen laskenut merkittävästi ”vaatimustasoa” ja jos jotakin jää tekemättä, niin sitten jää. Yritän välttää stressin tunnetta ja olla stressaamatta, tosin se on välillä helpommin sanottu kuin tehty.

Joitakin asioita/ihmisiä ei voi muuttaa, ne on vaan yritettävä hyväksyä sellaisina kuin ne ovat. Ota käyttöön tyyneysrukoukset ja laske hitaasti kymmeneen. Myös syvään hengittely auttaa. Avauduin syksymmällä oman lapsuuden perheeni tilanteesta (postaus löytyy täältä) ja tilanne on nyt jopa pahempikin kuin silloin. Kirjoitin tähän ensin pitkät pätkät tämän hetkisestä tilanteesta, mutta pyyhin ne sitten pois. Todettakoon ainoastaan, että omani kuten myös terapeuttini vahva mielipide kuultuaan kaikesta tapahtuneesta on, että vointini kannalta olisi paljon parempi, jos pystyisin rajaamaan yhteydenpitoa. Mutta se ei valitettavasti ole mahdollista, koska äitini kunto kun on mitä on ja siskoni asuu yli sadan kilometrin päässä. Äitini on tarvinnut viime aikoina todella paljon apua ja olen venynyt, tosin oman hyvinvointini kustannuksella. Välillä ei kyllä edes tyyneysrukoukset auta, varsinkin nyt joulukuu on ollut henkisesti niin raskas, että usein meinaan purskahtaa itkuun äitini pihasta kotiin lähtiessäni, huoh!

Edellä kirjoitetut asiat päällimmäisenä mielessä juuri nyt ja täytyy todeta, että onpahan ollut p*askamaisin vuosi ikinä. Mutta olen saanut monta opettavaista kokemusta, eikä ainakaan ole ollut tylsää. Ja viime päivinä olen saanut taas universumilta pieniä merkkejä, että käänne parempaan on tapahtunut, joten odotan innolla vuotta 2023 – siitä tulee kertakaikkisen huippu! Sitä samaa toivon myös sinulle <3